|
Woomaaalia ja wirkkausta – samoajat Kämpällä |
|
|
|
|
Kirjoittanut Marianna Halkilahti
|
|
03.02.2010 |
Pakkanen oli onneksi laskenut alkuviikosta, jolloin piti alkaa miettiä varusteita Samoajien yhden yön leirille. Ei tarvittukaan -30 makuupussia.
Maisema kämpälle saavuttaessa oli satumainen. Oli kuin olisimme olleet lapin tai itärajan talvisessa metsässä. Kämpän lämmityksenkin opimme – kantapään tai oikeastaan vettä valuvien silmien kautta. Nytpä osaamme laittaa ensin piipun juureen paperitulet niin jo alkaa vetää (kiitti Tuomas ja Lauri!). Ettei tarvi pakkasellakaan niin valtavasti tuuletella… Meitä oli siis Reetta, Loviisa ja Maisa sekä Virpi ja Markka. Karkki tuli illalla töitten jälkeen. Lisäksi naapurissa asusteli ”metsän eläimiä” kuten karhuja ja kaksi Leiriveikkoa, jotka majailivat telttalaavussa ihan näköetäisyydellä. Samoajia hekin.
Ohjelmassa oli kämppätoimintojen lisäksi virkkausta. Virkkasimme jokainen itsellemme (joku taisi lahjoittaa piponsa hyväntekeväisyyteen) samoajapipon. Aluksi virkkasimme jäisen ikkunan takaa tulevan päivänvalon valjussa valossa, varpaat jäässä ja runsaasti fällyjä takapuolen alla. Sitten virkkasimme hämärässä, vähitellen vaatteita vähennelle. Sen jälkeen virkkasimme vielä hämärämmässä jo t-paidat päällä. Lopuksi virkkasimme otsalamppujen valossa toisiamme kannustaen ”kyllä siitä vielä pipo tulee!” . Jokainen kertoili omia kokemuksiaan erilaisista kannustussanoista eri yhteyksissä kuten esim. käsityötunnilla – ”ei se huono ole, vain aika omaperäinen”. Toisten jo nukkuessa Reetta virkkasi vielä apunaan Markan vauvalakki, jossa oli ledivalot. Oli kuulemma parvella kuuma karvalakki päässä…
Kaiken tämän näpräyksen lisäksi Reetta, Maisa ja Loviisa tekivät henkilökohtaisen rohkeuskokeen pimeässä metsässä ja antoivat samoajalupauksen ja Karkki vaeltajalupauksen juhlallisesti nuotion ja kynttilöiden valossa laavulla. Uudet merkit plakkarissa sitten paistettiin makkaraa.
Ruoka oli muutenkin – niin kuin perinteisiin kuuluu – melkoisen syötävää. Suoritimme Woomal-merkin ”valmista senegalilaista ruokaa” –osion tekemällä lauantaina Yassa au Pouletia ja sunnuntaina Mafe’ ta vihannesten kera. Nami nami. Maistelimme myös kammottavaa (kaikki yksimielisiä) pähkinävoita ja hedelmiä ja pähkinöitä ja joimme teetä. Ja tietty omat herkut . Joten - kuten arvata voi – virkkaaminen sujui rattoisasti.
Sunnuntai-aamu valkeni ja aamupalaa nauttiessamme alkoi luonto herätä. Viimeistään se heräsi innokkaan Leiriveikkojen talkooporukan käynnistäessä moottorisahansa. Oli puutalkoot. Ensin ajattelimme auttaa, mutta sitten huomasimme olevamme eniten avuksi kun pysyttelimme sisällä (virkkaamassa…). Kalle toi jopa sisälle puut meidän puolestamme – kiitti! Ennen lähtöä tiskasimme ja siivosimme ja nuoriso rynni ulkona lumikasoissa ihan himona. Ihanaa kun on lunta. Hienoja valokuviakin tuli. Ehkä saamme niistä luontonäyttelyn kololle.
Odottelemme kevättä ja mahdollista SLV-samoajien kanssa yhteistä kämppälaavuretkeä. Toteemit odottavat tekijäänsä…
Samoajayötä muisteli Markka
|
